Fijkunaröhkälehuoneen uusi vuosi
On se aika vuodesta, kun talven yli muhineita parvekepuutarhasuunnitelmia voi vähitellen ryhtyä toteuttamaan. Ensimmäiset siemenet on jo kylvetty ja aikaisimmat niistä ovat jo itäneetkin, ja ensi kuun alussa on aika kylvää taas muutama siemen lisää. Parvekkeella alkaa tapahtua vasta joskus toukokuun tienoilla, mutta sitä odotellessa taimet valloittavat vähitellen asunnon sisätilat ja puutarhahaaveiluni ehtivät ylittää realistisuuden rajat moneen kertaan. Ja totisesti, aika on kypsä myös sille, että esittelen teille Fijkunaröhkälehuoneen.
Fijkunamikä?
Vanhan kirjasuomen sanakirjasta löytyy äärimmäisen ilahduttava sana fiikunaröhkälehuone, mutta ainakaan toistaiseksi sanalle ei ole annettu siellä mitään selitystä. Pienellä penkomisella sain kuitenkin selville, että sana tarkoittanee samaa kuin englannin orangery eli eräänlainen kasvihuone, jossa menneiden vuosisatojen fashionaabelit ja vauraat hienostoihmiset kasvatuttivat ananaksia ja muita eksoottisia ihmehedelmiä kätevästi omilla tiluksillaan. Röhkäle tarkoittaa raakiletta, eli suomen hassu orangeryn vastine on siis huone, jossa viikunan raakileet (toivottavasti) kypsyvät.
Koska sisin olemukseni on selkeästi enemmän kotonaan jossain menneiden aikojen ihannoidussa kiiltokuvamaailmassa tämän tympeän nykyajan sijaan, kerrostaloasuntoni parvekepuutarha on ilman muuta oleva nimeltään viikunaröhkälehuone. Ja kirjoitusasultaan tietysti fijkunaröhkälehuone, jotta nimestä huokuisi aina mahdollisimman voimakas fraktuurallakirjoitun aura.
Viime vuonna
Kun viime vuonna ensimmäistä kertaa päätin aloittaa parvekeviljelyn, luomuksellani ei vielä ollut edellä mainittua erinomaista nimeä. Ensiyritelmälle se sallittakoon. Vaikka aivan kaikki ei parvekepuutarhassani sujunut aivan täydellisesti, sain silti kasvatettua myös satoa, mm. pinaattia, kesäkurpitsoita, hirveän läjän kivoja pieniä kurkkuja, jokusen mansikan ja herneitä, paljon erilaisia yrttejä, pieniä paprikoita ja chilejä, vähän salaattia ja yhden (1) kirsikkatomaatin.
Suurin syy vastoinkäymisiin (ensikertalaisen sähellyksen lisäksi) oli parvekepuutarhaani iskenyt kauhistuttavien vihollisten eli kirvojen ja ties minkä muiden perkeleiden invaasio. Ensimmäisestä hyökkäyksestä selvisin tilaamalla itselleni palkka-armeijan eli purtilollisen apuötököitä, jotka popsivat kirvat kitaansa. Loppukesästä parvekkeelle vyöryi uusi ja entistä massiivisempi hyökkäys ja sattumalta soturiötököiden toimituksessa kestikin pari viikkoa muutaman päivän sijaan, ja sinä aikana kirvat ehtivät lisääntyä niin hallitsemattomasti etteivät tilaamani armeijan muskelit enää riittäneet. Parvekkeella astuivat voimaan viidakon lait, ja susien ja villiintyneiden kirvalaumojen ulvonta kaikui siellä yötä päivää. Sadonkorjuusta tuli kilpajuoksua, että edes jotakin sai talteen ennen kuin hirvittävät vihollisjoukot ehtivät hotkia kaiken.
Ja vaikka kirvat ehtivät lannistaa liian monta parvekekasviani ennen aikojaan, niin minua ne eivät saaneet imettyä kuiviin, ja tänä vuonna luvassa on…
Parvekepuutarha 2.0
Tänä vuonna olen toivoakseni paremmin valmistautunut, ja joka tapauksessa ainakin kokeneempi parvekepuutarhuri ruhtinaallisella yhden kesän kokemuksella. Kaikenmoiset ruukut, parvekemööpelit ja muut ovat jo viime vuoden jäljiltä olemassa, ja viime vuonna aivan syksyn päätteeksi hankin parvekkeelle merkittävän upgraden eli puiset lattialaatat siellä aiemmin olleen, edellisiltä asukkailta jääneen epämääräisen maton tilalle (joka näkyy tämän postauksen otsikkokuvassa, joka on otettu viime kesän alussa ennen kuin kirvankusi ehti homehduttaa koko höskän). Nyt tiedän paremmin, mitä kaikkea parvekkeellani mahtuu kasvamaan ja millaiselle sadolle minulla oikeastaan on käyttöä.
Näillä näkymin fijkunaröhkälehuoneessa tulee ensi kesänä kasvamaan mahdollisesti ainakin:
- kesäkurpitsoita, kurkkuja, kirsikkatomaatteja, munakoisoja, kahta erilaista paprikaa
- mansikkaa
- pinaattia ja lehtisalaattia
- yrttejä: basilikaa, thaibasilikaa, timjamia, korianteria, oreganoa, rosmariinia, rakuunaa, persiljaa, salviaa, ruohosipulia, marokonminttua, piparminttua ja sitruunamelissaa
- laventelia
- aitoviikuna!
Aitoviikuna! Totta tosiaan! Jokaisessa kunnollisessa fijkunaröhkälehuoneessa on ilman muuta oltava se fijkuna, jonka röhkäleet siellä voivat kypsyä!
(Ja kaikille tyhmille kirvoille tiedoksi: tänä vuonna valmistaudun teihin hyvissä ajoin ja etukäteen. Varokaa vaan. Jos yksikin ällö limaska pyrkii fijkunaröhkälehuoneeseeni, palkatut petopunkkijoukkoni vetävät sitä heti turpiin ja viskaavat niska-perse-otteella nälkäisimmän soturin kitaan.)
